Päivitetty viimeksi 28.1.2005

Takaisin sisällysluetteloon
IT Universitas nro 7 / 28. tammikuuta 2005

Opettaja laatikossa - vapautus vai vankila?

Eva-Maria Hakola, tuotantopäällikkö, Taideteollinen korkeakoulu/Virtuaaliyliopisto

Takana ovat ajat, jolloin video-opetusta käyttävä opettaja joutui jonglööraamaan monen kaukosäätimen, epävarmojen yhteyksien ja säädyttömän kalliiden laitteiden parissa. Runsaassa kymmenessä vuodessa video-opetus on kokenut innostusta, taantumaa ja uutta mielenkiintoa. Tekniikan kehittyminen on monipuolistanut hyödyntämismahdollisuuksia. Reaaliaikaisen videoneuvottelun rinnalla käytetään paljon webbiin tallennettuja videoklipsejä tai esitykset streemataan laajalle yleisölle seurattavaksi internetin kautta.

Olen käyttänyt video-opetusta kahdeksan vuoden ajan. Viimeisimpinä vuosina tosin enemmän säännöllisen epäsäännöllisesti mutta kuitenkin. Kokemusta on kertynyt useampia satoja tunteja. Minä pidän video-opetuksesta. En kuitenkaan aivan ensimmäisillä kerroilla. Kuvaruudussa näkyi häiritsevästi oma kasvokuva pienessä pip-ruudussa. Se oli kiusallista. Tokihan sen olisi saanut pois, mutta aluksi sitä oli kovin huolissaan, miltä itse näyttää "TV-ruudussa". Nopeasti kuitenkin sokeuduin pikkuruudulle ja lopulta uskalsin luopua sen jatkuvasta käytöstä.

Videoteknologian käyttö, erityisesti yhden ihmisen luennoidessa, muistuttaa paljolti TV:n katselua ja esiintymistä. Uskoisin tämän olevan pitkälti syynä arkuuteen, joka osassa opettajia ilmenee, kun heille ehdottaa välineen käyttöä. Virheellinen rinnastus television katseluun ja siellä esiintymiseen saattaa etenkin aluksi aiheuttaa vääriä odotuksia, oletuksia ja paineita toiminnan suhteen.

Video-opetustilanne ei ole sama asia kuin TV:n katselu. Tämän tiedostaminen rentouttaa "esiintyjän" ja "katsojan". Opettajalle tiedostaminen on tärkeää, jotta hän voi ohjata ryhmäänsä suhtautumaan oppimistilanteeseen aktiivisena oppijana eikä passiivisena TV:n katsojana. Oppijaryhmän alkujännitystä voidaan purkaa esittelemällä laitteisto ja sen käyttö ensikertalaisille. Se alentaa osallistumiskynnystä, oppijan on turvallisempaa esittää kommenttinsa kun tietää mihin mikki on asetettu ja ketä katsoa. Toimintatavoista sopiminen tuo jouhevuutta tilanteen kulkuun.

Tervehdin lämmöllä webbitekniikan kehittymistä, vaikka en ensisijaisesti tekniikasta niin innostunut olekaan. Verkkoon tallennettu videonpätkä tarjoaa keinon saada "puhuvat päät" sinne minne ne kuuluvatkin, pois reaaliaikaisista esityksistä. Reaaliaikaisen esityksen rikkaus on sen tarjoamassa vuorovaikutuksessa. Tilanteissa, jossa on tärkeää saada aikaan oppijoiden kanssa kommunikoiva, kommentoiva ja keskusteleva tilanne, on reaaliaikaisen videoneuvottelun käyttö paikallaan. Jos aikoo esittää yksin puhelevan luennon, ilman yhden yhtä kysymystä tai kommenttia, niin on järkevämpää lähettää se vaikkapa videona. Silloin on tilaus internetiin tallennettuun videomateriaaliin, jonka kuulija voi ladata tarvittaessa ja käydä läpi itselleen sopivana ajankohtana haluamassaan rytmityksessä.

Vaikka jo kiirehdin mainitsemaan, ettei video-opetus teekään opettajasta filmitähteä, niin itse tilanteen toteutukseen kannattaa käyttää sopivassa määrin elokuvakerronnallisia ja TV-lavastukseen, lähinnä valaistukseen, liittyviä niksejä. Niillä helpotetaan esityksen seuraamista.

Materiaalia videoteknologian käytöstä löytää vaikkapa IT-Peda-verkoston sivulta.