
















Päivitetty viimeksi 28.1.2005
|
|
Takaisin sisällysluetteloon
IT Universitas nro 7 / 28. tammikuuta 2005
Pitäisikö kirjoittaa historiikki?
Esko Vakkilainen, tietotekniikkapäällikkö, Oulun yliopisto
|
Yliopistojen IT-keskukset ovat tuottaneet yhteisöilleen tietotekniikkapalveluja jo viidellä eri
vuosikymmenellä, ensimmäiset aloittivat jo 1960-luvulla ja viimeisimmätkin kaksi-, kolmekymmentä vuotta
sitten. Tähän aikaan mahtuu monenlaisia tapahtumia, aikakausia, ajankuvia, kehitystrendejä ja sattumuksia.
Olisiko aika kerätä tämä kokemustieto yksiin kansiin?
Historiansa alkuvaiheissa tietokoneet olivat lähinnä laskukoneita. Siitä kehitys jatkui tiedon käsittely- ja
varastointilaitteisiin kohti tiedosto- ja tietokantajärjestelmiä. Myöhemmin mukaan tulivat mikrotietokoneiden
myötä henkilökohtainen tietojenkäsittely, erityisesti tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta. Sitten syntyi
tarve liittää tietokoneita verkkoratkaisuilla toimimaan yhdessä. Tästä alkoi sähköpostin, viestinnän ja
yhteistoiminnallisuuden aika. Konetehon ja näyttöjen kehittyessä on edetty värien ja grafiikan kautta
nykyiseen kuvan ja äänen siirtoon ja käsittelyyn, jolloin Internetistä on vähitellen muodostumassa maailman
suurin viihdekeskus.
Tietovälineiden historia on kulkenut reikänauhojen ja -korttien kautta magneettinauhoihin ja levyihin,
lerppuihin, korppuihin, muistitikkuihin, CD- ja DVD-levyihin. Kaikki nämä ovat tulleet tutuiksi pitkän linjan
ammattilaisille, nuoremmat niistä ovat kuulleet ehkä vain nostalgisia muisteluja. Samoin kynäpiirturien aika
on jo jäänyt taa. Eipä nykyistä lasertulostusta otettaessa meinaa muistaakaan, miten nopea 30 merkkiä
sekunnissa tulostava kirjoitin oli 10 merkkiin verrattuna tai mitä 110 tai 300 baudin tietoliikennenopeus on
nykyisiin megoihin ja gigoihin verrattuna.
60-luvun ajankuvaa kuvaa esimerkiksi se, että Helsingin yliopisto paheksui tietokoneen väärinkäyttönä sitä, että päätelaitteella (TTY)
kirjoitettiin datat suoraan tiedostoon. OPM taas piti meitä suureellisina kun kävimme keskusteluja, että päätteiden nopeus 10
merkki/s pitäisi saada nostettua 30 merkkiin sekunnissa. Perustelu oli se, että eihän kukaan kirjoita niin nopeasti - Ehkä ei mutta
pääte tulosti sillä nopeudella.
Yliopistojen tietotekniikan historiassa on ollut byrokratiaa ja valinnan vapautta, yksimielisiä ja
erimielisiä työryhmiä, valintariitoja ja monia liki uskonnollissävyisiä riitoja käyttöjärjestelmien
paremmuudesta avoimien ja suljettujen järjestelmien välillä. Mac vai PC? Windows vai Unix? jne. Mutta ainakin
tietotekniikan alueella yliopistojen välillä on ollut paljon yhteistyötä jo varhaisesta 1970-luvun alusta
saakka. Kaikilla näyttää olleen sijansa ja paikkansa.
|
|
Lävistyskoneilla tallennettiin dataa reikäkorteille 60-70 -luvuilla. Kortteja luettiin lajittelijalla, ja laskettiin sitten montako
korttia tuli mihinkin lokeroon. Kortille mahtui 80 numeroa ja lajittelu oli tehtävä sarake kerrallaan. Kuva: Museum Waalsdorp
|
|
Ensimmäinen päätelaite, jolla etäkäytettiin osituskäyttötietokonetta Teletype eli TTY, toimi nopeudella 10 merkkiä/s.
Kuva: Columbia University.
|
Yliopistot ovat olleet mukana tiiviisti koko tietotekniikan kehittämisessä ja tietoyhteiskunnan
rakentamisessa ei ainoastaan kouluttamalla työntekijöitä yhteiskuntaan ja tekemällä alan tutkimustyötä vaan
myös toimimalla lähes pioneereina mm. unix-käyttöjärjestelmien ja internetin käyttöönotossa. Tämä näkyy
vieläkin mm eräiden yliopistojen domain-nimissä.
Historiikin aika nyt?
Yliopistojen IT-keskukset ovat olleet mukana kaikessa tässä, koko tietotekniikan kehityksessä alusta
nykypäivään saakka lähes kaikilla tietotekniikan osa-alueilla. Nyt kun ensimmäiset meistä jo 1960-luvulla
aloittaneista ovat jäämässä ansaitsemalleen eläkkeelle, on herännyt ajatus siitä, pitäisikö yliopistojen
tietotekniikan historia kerätä talteen ja kirjoittaa jonkinlaiseksi historiikiksi ennen kuin kaikki vanhat
parrat ovat poistuneet työelämästä.
Tähän historiaan liittyy paljon anekdootteja, sattumuksia, erikoisia tapahtumia ja tilanteita, jotka ovat
vain muistelijoidensa päässä, ei pöytäkirjoissa. Jos tällaiseen työhön ryhdytään, pitää se aloittaa
lähiaikoina ennen kuin viimeisetkin kaiken nähneet dementoituvat. Työlle tulisi asettaa selkeät tavoitteet,
tekijät ja rahoitus.
Toivon, että asiasta syntyisi nyt keskustelua, joka johtaisi johonkin. Asiaa on muutaman kerran sivuttu
IT-johtajien kokousten käytäväkeskusteluissa, mutta mitään konkreettista ei ole tehty. Muutamissa paikoissa
on paikallisen IT-keskuksen jonkinlaisia historiikkeja tehty tai niitä ollaan tekemässä. Tieteen tietokoneet
ja tietoyhteydet eli CSC:n historian on Juhani Käpyaho jo muutama vuosi sitten kirjoittanut, mutta
tietääkseni muuta Suomen yliopistomaailmasta koottua IT-historiikkia ei ole tehty.
Oulun yliopiston IT-keskus täyttää ensi syksynä 40 vuotta. Siihen tilaisuuteen olemme kokoamassa omaa
historiikkiamme omista lähtökohdistamme. Onko kysyntää ja tarvetta koko Suomen yliopistoja kattavalle
tekstille?
|