Päivitetty viimeksi 20.12.2005

Takaisin sisällysluetteloon
IT Universitas nro 8 / 20. joulukuuta 2005

Uskomattoman Paljon Järkeä (UPJ)

Keijo Siiskonen, Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Yliopistojen uuden palkkausjärjestelmän (UPJ) sisällöstä ja käyttöönotosta on kirjoitettu paljon - niin kielteistä kuin myönteistäkin. Keskusteluun osallistuneet tiedeyhteisön edustajat ovat toisaalta todenneet UPJ:n rajoittavan tutkijoiden sanan- ja tutkimuksen vapautta. Toisaalta UPJ:n on esitetty antavan esimiehille mahdollisuuksia kannustaa lupaavia tutkijoita ja edistää heidän uraansa. On myös edellytetty UPJ:n ottamista tieteellisesti pätevään tarkasteluun. Koska tunnen omat rajani, tämän artikkelin tarkoituksena ei missään tapauksessa ole täyttää tieteellisesti pätevän tarkastelun kriteereitä vaan tuoda esiin kaksi puhtaasti subjektiivista ja käytännön näkökulmasta esiin tullutta havaintoa UPJ:stä ja sen käyttöönotosta. Oikeudenmukaisuuden mahdollisuus UPJ:n suurin mahdollisuus on mielestäni siinä, että se tekee eriluonteisten tehtävien keskinäisen vertailun edes jollakin tavalla mahdolliseksi. Itselleni on vähemmän tärkeää se, miten paljon yliopiston palveluksessa olevalle henkilöstölle maksetaan. Tärkeämpää on, että palkkaus eri tehtävissä on niiden vaativuuteen perustuen oikeudenmukaisessa suhteessa keskenään.

Henkilöstöpäällikkö Keijo Siiskonen, Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Kuva: Sari Kotivirta

UPJ antaa tähän oikeudenmukaisuuteen mahdollisuuden, koska kaikki tehtävät arvioidaan samoja kriteereitä käyttäen. Arviointikriteerit vaihtelevat opetushenkilöstön ja muun henkilökunnan kohdalla, mutta mahdollistavat perusteiltaan jopa eri henkilöstöryhmiin kuuluvien tehtävien keskinäisen vertailun. Tärkeää on myös, että kaikki tehtävät arvioidaan samaa prosessia käyttäen, koska jokainen tehtävä ja jokaisen henkilön henkilökohtainen työstä suoriutuminen ansaitsevat yhtä perusteellisen arvioinnin.

Kuvitteellisuuden uhka

Suurin uhka UPJ:n käyttöönotossa on mielestäni ollut yksinkertaisesti UPJ:n käyttöönotto. Tällä tarkoitan aikataulua ja menettelytapaa, joilla käyttöönotto on toteutettu. Kun yliopistoissa suoritettiin arvioinnit vuoden 2005 alkupuolella, yliopistoilla ei ollut tiedossa UPJ:n lopullista sisältöä. Valtiotyönantajan ja yliopistojen henkilöstöä edustavien järjestöjen väliset neuvottelut palkkausjärjestelmän sisällöstä olivat edelleen kesken, ja jotkut arviointikriteerit ja -lomakkeet jopa muuttuivat arviointikierroksen aikana. Arviointituloksia kuitenkin tarvittiin neuvotteluissa muun muassa kustannusvaikutusten arvioimiseksi.

Vaativuustasojen euromäärät kirjattiin ensimmäisen kerran valtiotyönantajan järjestöille 15.9.2005 antamaan tarjoukseen. Samassa tarjouksessa valtiotyönantaja esitti, että UPJ:n käyttöönoton kustannusvaikutus olisi 7,19 prosenttia. Edelleenkään kenelläkään ei ollut tiedossa UPJ:n lopullista sisältöä. Kukaan ei tiennyt vaativuustasojen lopullisia euromääriä, henkilökohtaiseen työstä suoriutumiseen perustuvan palkan osuutta peruspalkasta tai UPJ:n käyttöönoton lopullista kustannusvaikutusta, koska neuvottelut valtiotyönantajan ja järjestöjen välillä olivat edelleen kesken.

Opetusministeriö edellytti yliopistojen tarkastelevan keväällä 2005 opetusministeriöön lähetettyjä vaativuusarviointeja ja henkilökohtaisen työstä suoriutumisen arviointeja. Niihin tuli tehdä tarvittavat muutokset siten, että kustannusvaikutukseksi tulisi enintään valtiotyönantajan tarjouksessa mainittu 7,19 prosenttia. Käytännössä yliopistojen piti tarkastella kuvitteellisten kriteerien perusteella tehtyjä arviointeja, joiden lopputuloksena tehtäville oli määritelty kuvitteelliset euromäärät, jotka piti sopeuttaa kuvitteelliseen kustannusvaikutukseen.

Järkeä vai ei

UPJ:n käyttöönoton aikataulu, neuvottelutilanne ja neuvotteluissa tarvittavat tiedot huomioon ottaen opetusministeriön päätös arviointien tarkastelusta oli perusteltu ja järkevä. Toisaalta se olisi voinut olla myös kuoleman suudelma UPJ:n uskottavuudelle. Valtiotyönantajan näkökulmasta en voi kyllä liikaa kiittää yliopistojen henkilöstön rakentavaa asennoitumista tähän menettelytapaan, koska jokainen kuvitteellisiin kriteereihin perustuneen arvioinnin kohteena ollut tehtävä ja henkilö, jonka henkilökohtaista suoriutumista arvioitiin, on todellinen.

Valtion työmarkkinalaitos ja palkansaajajärjestöt olivat joulukuussa 2004 sopineet, että UPJ:n käyttöönotosta tulee sopia kaikissa valtion toimintayksiköissä, myös yliopistoissa, viimeistään 30.11.2005. Rehellisyyden nimissä, esittämästäni kritiikistä huolimatta en itsekään olisi pystynyt esittämään parempaa vaihtoehtoa UPJ:n käyttöönottamiseksi tällä aikataululla ja näissä olosuhteissa.

Tämän ilmeisen välttämättömän, mutta samalla harmillisen ja osittain kuvitteellisen vaiheen jälkeen järkevintä on ottaa siitä oppia ja keskittyä tulevaisuuteen. UPJ:n käyttöönottoa on varmasti mahdollista jatkaa henkilöstö paremmin huomioon ottavalla tavalla. UPJ tarjoaa mahdollisuuksia, joita ei kannata enää heikentää järjestelmän uskottavuutta vaarantavilla toimenpiteillä.