|
Takaisin sisällysluetteloon
IT Universitas nro 9 / 30. kesäkuuta 2006
Sosiaalinen web ja työn käsitteellinen muutos
Konsultti, Toimitusjohtaja Teemu Arina Dicole Oy
Internet on rikkonut teollisen kauden pyramideihin ja liukuhihnoihin perustuneen organisaation.
Samalla se on muuttanut käsityksemme siitä, mitä on oppiminen. Nykyinen koulujärjestelmämme ei enää näytä vastaavan jälkiteollisen tietotyöhön perustuvan hyperlinkkiorganisaation osaamistarpeisiin.
Siinä missä maatalous- ja käsityöläisyhteiskunnassa tuotteen yksi selkeä komponentti oli läpi elämän harjoitettu osaaminen, keskittyi teollinen yhteiskunta tuotteen modularisointiin ja toistoon siinä määrin, että osaaminenkin modularisoitui ja siitä tuli vaihtotavaraa.
Koulujärjestelmämme muotoutui palvelemaan näitä modulaarisia etukäteen määriteltyjä geneerisiä osaamistarpeita. Ihmisiä oli helppo vaihtaa asemiin perustuvassa organisaatiossa markkinavoimien ehdoilla. Toista oli aikanaan olla kylän ainoa seppä.
Pitkäjänteinen luovuus on kadonnut
Toisaalta myös tietty pitkäjänteinen luovuus ja innovatiivisuus näyttävät kadonneen. Vierailin hiljattain Ruotsissa Uppsalan katedraalissa, joka on pohjoismaiden suurin kirkko. Sen rakentaminen aloitettiin 1260 ja valmistuminen kesti 175 vuotta. Projektin liikkeelle laskenut ei ikinä nähnyt omaa työtään valmiina.
Keskiaikaisten kirkkojen rakentajien luovuus, omistautuneisuus ja taito saa pahimmankin agnostikon sanattomaksi jylhän kulttuuriteon edessä. Nykyään ei valitettavasti vastaavia rakennustaiteellisia luomuksia tehdä, sen kuin kasataan teollisesti tuotetuista elementeistä talo pystyyn yhdessä yössä piirustusten perusteella. Tämä surullinen tarina luovuuden rapistumisesta rakennustaiteessa kuvastaa tietyssä mielessä maatalousyhteiskunnan omistautuneen käsityöläisen ja teollisuusyhteiskunnan geneerisen liukuhihnatyöntekijän eroja.
Kaksisuuntainen Internet
Sitten tuli internet, Tim Berners-Leen kaksisuuntainen lue/kirjoita web, verkostoyhteiskunta ja globaali elämäntapa. Salavihkaa ne soluttautuivat lyhyessä ajassa kaikkiin teollisen yhteiskuntamme rakenteisiin.
Webissä yritettiin kaupallistumisen kynnyksellä toteuttaa teollisen tuotantotavan logiikkaa, mm. tarkastelemalla sitä joukkotiedotusvälineenä. Jokainen halusi kotisivun (eli mainoksen) verkkoon. Monet rakentelivat verkkoviestintästrategioitaan. Näissä strategioissa ongelma on juuri viestintä (communication) sanan käyttäminen ilman paluukanavaa.
Internet on kuitenkin kaksisuuntainen. Ihmiset haluavat kirjoittaa siellä, missä he voivat myös lukea. Internet perustuu interaktiolle. Internet perustuu sille, että uutta tietoa luodaan jatkuvasti ja olemassa olevaa linkitetään keskenään emergentisti. Jokainen verkkoviestintästrategia joka ei sisällä interaktiota keskeisenä elementtinä, ei ota huomioon käytettävän välineen perusluonnetta.
Palvelujen käyttäjistä tuottajiksi
Viime vuosina menestyneimmät palvelut kuten kotimainen irc-galleria.net, ruotsalainen lunarstorm.se, amerikkalainen myspace.com tai globaali blogiyhteisö osoittavat, että suosituimmat palvelut eivät rakennu palveluntarjoajan rakentamalle sisällölle, vaan interaktion tuloksena syntyvälle käyttäjälähtöiselle kulttuurille.
Uusien palveluiden keskiössä on osallistumisen arkkitehtuuri. Kuluttajista on tullut tuottajia. Käyttäjät tuottavat toisilleen palvelun keskeisimmän arvon. Tätä on sosiaalinen web, ja se on kohta tulossa organisaatioosi.
Yhdessä tekemisen uusi tuleminen
Bisnesguru Peter Drucker luonnehti tietotyöntekijän sellaiseksi, jonka pääelinkeino on korvien välissä, ongelmanratkaisussa ja tietointensiivisessä työssä. Tietotyöntekijä työskentelee mielellään eikä käsillään. Toisin sanoen, kyse on uuden luomisesta, oppimisesta ja innovaatioista. Kyse ei missään nimessä ole teollisen ajan toistosta tai köyhästä soveltamisesta. Tietotyöntekijä on tuomittu elinkautiseen oppimiseen ja joutuu jatkuvasti haastamaan omia olemassa olevia käsityksiään asioista ja niiden välisistä suhteista.
Tietotyöntekijän elinkeino ei ole kuitenkaan pelkästään korvien välissä, sillä se perustuu interaktiolle. Paras työ tehdään yhteistyössä muiden kanssa. Kaikki korkeampi ymmärrys rakentuu dialogissa. Moni työelämään siirtyvä opiskelija huomaakin tänään, että siinä missä opiskelu oli yksilösuoriutumista, tietointensiivisessä työelämässä mitään ei saa aikaan ilman yhteistyötä.
Tärkeintä on tiedon jakaminen
Organisaatioissa hyödynnetyn IT:n ongelma on siinä, että sitä vielä kutsutaan informaatioteknologiaksi. Informaatioyhteiskunnan käsite kehitettiin 70-luvulla Japanissa ja on sittemmin konseptuaalisesti vanhentunut.
Meitä johtaa harhaan sekä informaatio että informaation siirtämiseen ja varastointiin käytettävän tekniikan ylikorostaminen. Täydentävämpi näkemys ottaa I:lle uusia merkityksiä, esimerkiksi individualistisen interaktion ihmisten, informaation ja teknologian välillä. Uusi IT-osasto pitääkin huolen siitä, että interaktio pelaa ja tietoa jaetaan, sen sijaan että informaatio kahlittaisiin tietokantoihin ja sen vapaa jakaminen estettäisiin.
Organisaatiokaavio muuttunut hallusinaatioksi
Yksilö vuorovaikutuksen synnyttäjänä onkin tärkeä huomio. Nykyään ei ole enää sellaista asiaa kuin organisaatio tai tiimi. Molemmat koostuvat yksilöistä. Jokaisen näkemys tiimistä ja organisaatiosta näyttää erilaiselta.
Organisaatiokaavio on hallusinaatio, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisten vuorovaikutussuhteiden kanssa. Ei ole sellaista asiaa kuin visio ja missio, joita kaikki työntekijät yhdenmukaisesti toteuttavat. Todellisuudessa kaikilla on oma agendansa oman interaktionsa taustalla. Ei ole mitään sellaista kuin ennalta määritelty prosessi, sillä parhaat tulokset eivät synny toistossa, vaan siinä hetkessä, kun jotakin uutta synnytetään emergentisti vuorovaikutuksen kautta.
Individualistinen työkalu nimeltä blogi
Kaikki edellä mainitut provosoivat väitteet korostuvat verkostoyhteiskunnassa, jossa organisaation, tiimien ja prosessien rajat hämärtyvät. Jälkiteollisen organisaation moottori ei ole liukuhihna, vaan sosiaaliseen webiin perustuva yhteistoiminta.
Mikä sitten on jälkiteollisen organisaation yksilön individualistinen työkalu, joka ottaa huomioon verkottumisen, oppimisen, uuden luomisen ja sosiaalisen pääoman kasvun henkisen pääoman rinnalla? Sitä kutsutaan blogiksi, jota kotimainen media valitettavasti myös verkkopäiväkirjaksi kutsuu.
Blogi on sosiaalinen ja aina osana organisaatiorajat ylittävää blogosfääriä, siinä missä päiväkirjaa ei yleensä ole tarkoitettukaan jaettavaksi. Se antaa yksilölle kvartaalitalouden juoksumatolla aikaa pysähtyä reflektoimaan kokemuksiaan, luomaan syvempää ymmärrystä, rakentamaan uusia abstrakteja malleja ja ideoimaan uusia lähestymistapoja sosiaalisen vuorovaikutuksen ollessa jatkuvasti läsnä.
Kestää vielä jonkin aikaa, ennen kuin blogi aletaan ymmärtää oman oppimisen ja tietotyön välineenä. Valitettavan usein se vielä koetaan kuvauksena yhden ihmisen arkisista kauppareissuista tai muusta yhtä kiinnostavasta.
Wikipedia ei koskaan valmistu
Siinä missä blogi tekee toiminnan näkyväksi ja altistaa sen vuorovaikutukselle, wiki tekee jokaisesta organisaatiosta Wikipedia -tietosanakirjan, joka jatkuvasti käy omaa eksistentialistista pohdintaansa vuorovaikutuksen kautta.
Keitä ovat asiakkaamme? Mitkä ovat tuotteemme? Mikä toiminnassamme on puutteellista? Organisaation tietosanakirja sisältää kontekstisidonnaisia artikkeleita. Jokaisen organisaation tietosanakirja näyttää erilaiselta. Se yhdistää organisaatioksi kutsuttujen yksilöiden reflektiot konkreettisiksi toimenpiteiksi. Se antaa toimijoiden väliselle verkostolle muodon ja tarkoituksen. Se ei ole koskaan valmis.
Interaktio tärkeämpää kuin informaatio
Mitä yliopistot ja muut oppilaitokset voivat sitten oppia tästä työn paradigmanmuutoksesta ja siihen liittyvistä nousevista jakamisen teknologioista? Ainakin sen, että yliopistojen on tunnistettava interaktio tärkeämmäksi elementiksi kuin informaatio. On palattava takaisin akatemian juurille. Yliopistojen päätehtävä on ajattelevassa yhteisössä ja sen keskeisessä interaktiossa, informaation (kurssit, kirjat, tutkimustulokset jne.) ollessa tämän dialogin sivutuote.
Yliopistojen tietohallintojen on ymmärrettävä tietohallinto-termi oikein: tieto on yhtä kuin ihmiset. Informaatio ei ole sama asia kuin tieto, sillä jokainen tietää enemmän kuin osaa kertoa. Tieto ei synny ihmisissä vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Oppiminen on interaktiota.
Tietohallinnon on edesautettava interaktiota ymmärtämällä ja tukemalla sosiaalisessa webissä tapahtuvan interaktion merkitystä fyysisessä todellisuudessa tapahtuvalle kanssakäymiselle. Jälkiteollinen tietointensiivinen verkostomainen organisaatioameeba tarvitsee tietotyöntekijöitä, jotka osaavat hyödyntää tehokkaasti sosiaalista webiä jokapäiväisessä toiminnassaan.
Konsultti, Toimitusjohtaja Teemu Arina
Dicole Oy
www.dicole.com
050 555 7636
teemu@dicole.com
|
